Kiitos ihanat ihmiset

Näyttely on paikallaan vielä muutaman päivän, mutta minä voin jo nyt sanoa: "Kiitos ihanat ihmiset".  Olen saanut paljon kauniita sanoja, lämmintä palautetta, oih ja voih huokauksia ja monia hyviä keskusteluja näyttelyni myötä. En ollut ajatellut, että minun työni olisivat niin koskettavia. Tuli todistetuksi sekin klisee, että kaikkein yksityisin on kaikkein yleisintä. Päiväkirjojen teksteissä olikin paljon sellaista, johon toiset voivat samaistua. Myös muut osaavat vaikuttua värityksistä samalla tavalla kuin minä. Minun työni ovat kuulemma erityisen värikylläisiä.

Olen mielestäni jakanut tämän blogin osoitetta siellä ja täällä, mutta ilmeisesti ystäväni eivät ole kuitenkaan olleet tietoisia siitä kuinka paljon väritän ja millaisia ne minun kirjani sitten ovat. Pääsin hämmästyttämään lähipiiriäni useampaan otteeseen. Värittäminen jatkuu.