art journal 71 scraps

Päätin liimata kirjaan kaikki ne paperinpalat ja sälät, jotka ovat pyörineet pöydällä jo liian kauan. Nyt olen aukeammalla kolmetoista eikä tämä lopu. Sivut tulevat kauniimmiksi ja sointuvimiksi, mitä pidemmälle pääsen. Ensimmäinen harmitus on ohi ja kaikkein kummallisimmat palaset jo käytetty.

Kauniita gelli-papereita on vielä laatikkokaupalla.

Voi olla, että kirja jää tällaiseksi, mutta näiden papereiden päälle voisi vielä jatkaa liiduilla, sapluunoilla ja maaleilla.

Olen pyöritellyt näitä silppuja laatikoissa jo vuosia. Aika tuttuja papereita. Muistan mistä olen ne leikannut talteen tai miten olen niitä värittänyt. Minulla on suhde näihin papereihin. Tällaista elämää.

Istun pöydän ääressä, liimaan ja sommittelen, nautin. Samalla pohdin tekemisen tuskaa. On vaikea antaa itselleen leikkimisen lupaa. Kun en ole "oikea" taiteilija, minun ei pitäisi tehdä tätä lainkaan. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin näen kuinka ihmiset ilahtuvat kirjoistani ja rohkaistuvat itsekin tekemään jotakin samanlaista. Siinä on motivaatiota ja syytä tarpeeksi.

(MUISTA: "Värittämisen tarkoitus on lisätä ihmisten mahdollisuuksia olla iloisia.")

Olen kirjoissani runsauden ja yltäkylläisyyden ystävä. Haluan tehdä isosti, värikkäästi ja paljon. Haluan pursuta yli ja heittäytyä menemään. Haluan antaa ihmisille tunteen voimasta ja luovuudesta, jota ei tarvitse pihtailla. Mikään ei lopu, ei jää kesken, tätä riittää ja riittää. Luovuus pulppuaa.