Aika nopsaan huomaa, että käsi hamuaa aina samankaltaisia kuvia. Aihe, henki ja värimaailma vetävät puoleensa. Aiheille varmaan löytää omat merkityksensä. Minun ykköskuvani on ruusu (tai toisinaan se varmaan on oikeasti pioni). Minulle ruusu tuo lohdutusta ja voimaa, se luo toivoa, että kyllä tämä tästä puskee kukkaan. Ajattelen, että kannattaa ottaa kiinni omista mieltymyksistään ja viljellä niitä vähän yli. Silloin itsekin alkaa työstää niistä esiin absurdeja ideoita.
Ruusujen lisäksi olen ihastunut saappaisiin, traktoreihin, tyhjiin tuoleihin, hiirenkorvan vihreyteen, hevosiin ja lehmiin. Lehmät ovat oikeasti minulle inhokki eläin ja usein laitan sen kuvaamaan, jotakin pysähtynyttä ja ahdistavaa tilannetta. Perhosille oli oma kautensa, mutta se on nyt vähän passee.
Olen rationalisoinut kuvien keräämisen niin, että ennenkuin lehti lähtee keräykseen, leikkaan siitä talteen sopivat kuvat, joita säilytän laatikoissa. Laatikkoon kerääntyy valikoitu pino kuvia. Neuroottisuuteen taipuvaisena joskus järjestelen kuvalaatikoitani aiheitten mukaan. Tällä hetkellä on oikeastaan käytössä talvilaatikko ja kesälaatikko. Ruusuja voi käyttää läpi vuoden, mutta kyllä minun kuvani seuraavat luonnon rytmiä.
Keräily paljastaa hyvin omat mieltymykset. Käsi osuu samankaltaisiin kuviin. Jossain vaiheessa trendi muuttuu ja vanhoja juttuja pitää siivota pois. Vinkki: käytä aina heti parhaimmat kuvat ja kuviopaperit. Heti. Muuten tulet säilöneeksi aarretta niin kauan, että se ei enää miellytä sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti