lauantai 4. huhtikuuta 2020

tämmöistä tänään


Vähän sitä itsekin hämmästyy millaisia sivuja tulee tehneeksi. Koko alkuvuoden olen ollut hullaantunut vesiväreihin. Ihmettelen kuinka vahvaa väriä niillä saa. Vetelen sivut täyteen enkä tiedä mitä niillä tekisin. Aina varmaa on vaan jatkaa ja tikutella pisteitä tai viivoja reunasta reunaan.

Koronakeväänä haahuilu ja leikkiminen tekee mielelle hyvää. En tee taidetta, väritän päätäni ehjäksi. 

Mitään sanoja en sivulle saa. Sanat ovat väljähtyneet. Tämmöistä tänään.

Työseloste: pohjalla vesiväriä, pikkkuja erilaisilla kynillä ja tusseilla, lehdet akryylivärillä sapluunan läpi ja muitakin sapluunoita on käytetty, vielä liidulla ja kynillä piirustusjälkeä lehtiin.


lauantai 28. maaliskuuta 2020

kausiväri




Omassa päässä on kausivärejä. Välillä sitä maalaa samaa tunnelmaa sivu toisensa jälkeen. Alla olevat kuvat ovat kahdesta edellisestä sivusta. Melkein niitä ei erota toisistaan tai tästä yllä olevasta. Tää on nyt tätä. Minun lempipunaista, joka on nimetty "rosa" ja kaikkia sinisiä paletista.

Tätä kevättä ja kotiin eristäytymistä on vaikea kirjoittaa auki. 

Sen olen oppinut, että pelon vastakohta ei ole rohkeus vaan rakkaus. Pelon sijaan voin valita  lempeyttä, hyvyyttä ja iloa. Pelko ei auta mitään eikä ketään, se tekee elämästä vain raskasta. 
Hengitellään. Maalataan.

Työseloste: pohjalla vesivärejä, ripellystä Neocolor liiduilla ja puuväreillä, jälkiä akryylikynällä, pohjana vanha kirja.




torstai 19. maaliskuuta 2020

silppua pöydällä

Miten tällaista värillistä elämää selittää toiselle? "Otetaan joku vihko ja aletaan liimaamaan siihen kaikkea silppua pöydältä. Väritetään ja kirjoitetaan." Jaa, kaikilla ei taida olla silppua pöydällään.

Parhaillaan teen sivuja kirpputorilta ostettuun vanhaan kirjaan. Tämä on joku runokirja, jossa on hiukan paksummat sivut ja paljon valkoista tilaa. Väritän pohjan vesiväreillä. Sitten liimaan sitä silppua pöydältä; tarkoittaa leikkaan lehdistä kuvia ja vaan värillistä paperia. Vähän on myös  leimailtu jotain. Kirjoitettu joku ajatus: "Suomi on kiinni, mutta liikenne ikkunan alla on entisensä".

Iloitsen väreista ja satunnaisten kuvien summasta. Tykkään tekemisestä ja sommittelusta. Samalla mietiskelen ja selvittelen ajatuksiani, keräilen voimiani. Painting is my superpower.




tiistai 17. maaliskuuta 2020

kevättä kohti 2020


Kaivoin tämän blogin esiin, koska nyt tuntuu olevan sen aika. Olen vuosia vakuuttanut, että värittäminen kannattaa. Nyt se nähdään, voiko karanteenista ja elämästä selvitä maalaamalla paperia. Kun mietin omaa tekemistäni, niin tärkeintä on jatkaminen, se että teen tätä päivästä toiseen. Maalaan, mietin maailman menoa ja itseäni joka päivä. Hellitän. Rukoilen. Paperia syntyy, pinot ovat ihania. Tekemisen jälki innostaa ja koukuttaa. See you. / Heli

sunnuntai 11. elokuuta 2019

what am I doing


Tipahdin taiteilijakriisiin. Luin Lisa Gongdonin oppaan "Art inc." oman bisneksen rakentamisesta. Rima lensi ilmaan ja hakee paikkaansa. Kirjassa oli oikein hyviä neuvoja töiden suunnittelusta, kuvaamisesta, resoluutioista, kontakteista, somesta ja markkinonnista. Havahduin ja helpotuin, koska olen valovuosien päässä ammattilaisuudesta enkä edes ole menossa siihen suuntaan. 
Mutta mitä minä sitten oikein teen, se on kysymys.

Basically, minä kerron omaa tarinaani. 


Värittäminen, maalaaminen ja kirjojen tekeminen on minulle elämäntapa, intohimo ja henkireikä. Ajattelen ja selvittelen elämääni maalaamisen ja kirjoittamisen avulla. Rukoilen Jumalaani värittämällä. (Tästä täytyy tehdä oma postaus; rukoilen kristittyjen Jumalaa, olen hiukan allergisoitunut "divine creative spirit" jutuille.) Yksinkertaisesti maalaaminen tuottaa minulle silkkaa iloa ja haltioitumista. Olen aina ollut käsillä tekijä. Minulla on käsityöläisen koulutus. Laji voi vielä vaihtua, mutta luultavasti olen tekijänainen elämäni ehtooseen saakka. 


 Sen verran ammatillisuutta minun tekemisissäni on, että pidän kursseja, opetan ja inspiroin muita. Siinä on kyllä ajatusta ja suunnitelmallisuutta. Opettaminen luo vaatimuksia. Riman korkeutta täytyy miettiä.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Paperitehtaan outlet


Paperia syntyy koko ajan. Laatikot ja hyllyt täyttyvät. Tulee ahdistus. Liika on liikaa, en millään ehdi käyttämään kaikkea tekemääni. Laitoin papereita kiertoon, happy mailia lähti ympäri maailmaa. Mukavaa ja pelottavaa, jos ne ei tykkääkään niistä ja kohta koko internetti haukkuu minua papereiden takia. Huoh. Uskaltaako tässä sormeaan liikauttaa.


Vähempi tavara olisi hyvä asia. Liiat tarvikkeet ja vaihtoehdot aiheuttavat jumittumista. Hyvä flow pysähtyy. Sen saa uudestaan liikkeelle,  kun tyhjentää työpöytäänsä. Askartelukaverit ovat tärkeitä, koska heille voi kierrättää tavaraa pois. Toivottavasti tässä paperinvärittäjien heimossa on jatkuva virta meneillään eikä joku ole se onneton jononpää, joka hukkuu tavaratulvaan. 

Totta on tietenkin sekin, että uusia tuotteita tulee markkinoille ja joku niistä onkin se huippuhyvä  omiin tarkoituksiin. Eikä sitä voi tietää kuin kokeilemalla. Ja eikun ostamaan. Silti väri on väri on väri ja kynä on kynä on kynä. Onhan ne hiukan erilaisia, mutta johonkin mustaan tussiin ja akryyliväriin sitä voi pitäytyä.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

art rule



Kurssia valmistellessa jäin pohtimaan omia periaatteitani, miten teen art journal kirjojani, mitä pidän tärkeänä. Keksin "art rule" ajatuksen. Minusta olisi hauska tehdä kokonainen "sääntökirja", vaikka nimenomaan sääntöjä ei ole. Mikä rohkaisee kokeilemaan, epäonnistumaan, hulluttelemaan ja kääntämään sivua.  Minusta on tärkeää olla keskinkertainen. Aika hyvä riittää, tekeminen on merkityksellistä. Jos ryhtyy tavoittelemaan täydellistä, saattaa jäätyä siihen paikkaan. Pino kirjoja, sarja töitä, vuosien kulku on merkityksellistä. 

Ihmiset saavat harrastaa hiihtämistä eikä sitä tarvitse perustella. Miksi keskinkertaisen taiteen tekemistä pitää perustella?  Rakastan luolamaalareita, heillä oli asennetta. Kuulun samaan heimoon, jätän jälkiä, teen merkkejä. Kukoistan, kun saan maalata. 

"Värittämisen tarkoitus on lisätä ihmisten mahdollisuuksia olla iloisia."





Kannattaa hypistellä papereita. Miltä ne tuntuvat? Millainen pinta? Ohutta, silkkistä vai paksumpaa kartonkia. Rakenna kerroksia erilaisista papereista. Ihmisen tuntoaisti on niin herkkä, että pienikin tasoero on merkityksellinen. Jos pysähtyy sen äärelle. Paperin hypisteleminen on lumoavaa.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

art journal 50 - making marks


Tykkään pienestä ripellyksestä. Voin täyttää koko sivun pilkuilla, viivoilla ja ympyröillä. "Making marks", sanovat englanniksi. Saman tiplutuksen voi tehdä suoraan sivulle, mutta minusta irtopapereita liimaamalla sivulle tulee jotain ekstraa. Jälki riippuu kynästä ja kyniä on sadoittain. Viimeksi olen löytänyt Molotow akryylikynät. Jumalainen väri, peittää ja tulee tasaisesti. Näihin kyniin on saatavissa täyttöpullot ja varaterät.

Jälkiä jättävät ainakin Rae Missigman ja Laura Horn.




perjantai 1. helmikuuta 2019

my style


Sivujen tekemiseen syntyy oma tyyli ja tuttu rutiini. Pöydällä pyörivät välineet vaikuttavat tulokseen. Tavallisesti käytän akryylivärejä - paperisilppua - sapluunoita - leimasimia - erilaisia kyniä.
Minä ehkä näen tekniikan, mutta ei sivuista silti tule samanlaisia. Pyrin käyttämään yksinkertaisia perusmateriaaleja, en etsi vaihtelua aina uusista glittereistä / väreistä / menetelmistä. Haluan olla vähän "old school" taiteilija.




sunnuntai 30. joulukuuta 2018

it was a good year 2018


Minulla on niin paljon kuvia vuodesta 2018, että en jaksa käydä niitä läpi. Suosikkien valinta on vaikeaa. Asiat ovat siis hyvin. Iloitsen näistä väreistä. Olen kiitollinen tällaisesta elämästä.








Olen edelleen sitonut kirjoja itse. 



Gelli-levy on ahkerassa käytössä.


Toisinaan teen ATC kortteja.



Pienet kirjat ovat ihania.





"Mihin olen menossa ja pääseekö sinne tätä kautta?".



Materiaaleja bible journaling kurssille.




Musteet ja mustekynät vievät koko käden.


 Itse tehtyjä "die cuts", irto leikkeitä.


Artist statement: 
Käytä tavallisia värejä ja välineitä. 
Aloita siitä missä olet, käytä niitä tarvikkeita, mitä on käsillä.
Älä juokse askarteluteollisuuden perässä.
Aloita, tee, kukoista.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

art journal 72 - learning & teaching


Värittäminen vaatii häpeämätöntä heittäytymistä. Lopputuloksesta ei ole varmuutta, mutta kannattaa jatkaa. Epäonnistuminen on sivu kokemusten pinossa. Kokeilemalla löytää maalaamisen tapaa, josta itse tykkää. Häpeättömästi voi myös ottaa mallia ja tutkia miten on tehty ne kuvat, joista itse pitää.
Opettaminen on vaikeaa, koska minä en voi nähdä kenenkään sisälle ja osoittaa hänen omaa draiviaan. Usein mietin, miksi toisten ihmisten väritysjälki on niin hentoa ja arkaa. Puuttuuko sieltä yhteys omaan energiaan? Eikö sellaista voimaa ole? Olenko minä ihan väärä opettaja henkilölle, jonka sisäisestä maailmasta kumpuaisi hentoa japanilaista vesiväripiirustusta, jos hän uskaltaisi olla oma itsensä.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

art journal 72 - I don't have to explain


On lupa värittää. Leikkiminen ja ajan tuhlaaminen paperiin on sallittua. Tämä maailma on niin surullinen paikka, että tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät lisää kauneutta ympärilleen. Ilo, keveys, sietäminen ja tyytyväisyys ovat vaalittavia asioita. Ajattelen itseäni osana merta. Kun tässä kohtaa merta on tyyntä ja rauhallista, se rauhoittaa vieressä olevia. Ehkä rauha ja ilo jatkuvat sitten sen viereen ja sen viereen ja jonnekin, jossa rauhaa todella tarvitaan.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

art journal 72 - ups

Sivu työn alla, mutta yllättäen se näyttääkin valmiilta. Ikinä en jätä näin paljon valkoista, mutta nyt se näyttää silmään ihan hyvältä. Olen testannut sivulle sitä sun tätä. Akryylimaaleja sormin levitettynä. Erilaisia sivellintusseja. Iso taustaleimasin. Dylusionsin teippejä. Mustekyniä.

Tekstissä ajatus on, että aina ei voi valita. Asioita tapahtuu. Itse ei kykene, ei yllä. Olen niin kyllästynyt onnistumaan, pinnistämään, olemaan positiivinen, toteuttamaan unelmia, valloittamaan maailmaa. Koetan pitää itsestäni huolta, istun alas, hengitän, värittelen tässä, juon teetä. Maailma saa kulkea ohi.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

art journal 72 daily bravery painting




Maailmalta löytyy sielunsiskoja. Hekin uskovat tekemiseen. Rohkeus on sitä, että ei salli itsensä rajoittaa itseään. Kaikenlainen tekeminen auttaa kasvamaan ja valloittamaan uusia maailmoja. Kaikki työt eivät ole mestariteoksia, mutta jokainen työ merkitsee. 

Maalaaminen on minulle hengittämistä ja mietiskelyä. Minä olen. Värit ovat tärkeitä. Ihmettelen, missä kohtaa kuva on valmis. Miksi se on valmis? Miksi juuri tämä puhuttelee ja säteilee? Miksi en saa jotakin kuvaa säteilemään? 

Sielunsiskot olivat Elizabeth Gilbert via Meredith c. Bullock via Arielle Austin.
#dailybraverypainting