Joku käsillätekijä puhui jossain haastattelussa näppituntumasta. Että sellainen on, kaikilla ei ole, käsillätekijät ovat oma lajinsa. Ajattelen, että paljon on kyse myös harjaantumisesta ja tekemisestä. Jos ei kokeile, ei koskaan ehdi rakastua näppituntumaan. Ehkä on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan löytäneet käsillä tekemisen lahjaansa? Jostain muualta on mieleeni jäänyt ajatus, että taiteentekeminen vaatii kykyä sietää yksinäisyyttä ja häpeää. Kykyä jatkaa vaikka tuntee itsensä hölmöksi. Sen olen oppinut ihan itse, että tekemällä oppii. Tekemällä paljon, oppii paljon.
Työseloste: suihkevärejä, sapluunoita, inka goldia, tekstaus ja lehdestä leikattu lainaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti