Kaivoin tämän blogin esiin, koska nyt tuntuu olevan sen aika. Olen vuosia vakuuttanut, että värittäminen kannattaa. Nyt se nähdään, voiko karanteenista ja elämästä selvitä maalaamalla paperia. Kun mietin omaa tekemistäni, niin tärkeintä on jatkaminen, se että teen tätä päivästä toiseen. Maalaan, mietin maailman menoa ja itseäni joka päivä. Hellitän. Rukoilen. Paperia syntyy, pinot ovat ihania. Tekemisen jälki innostaa ja koukuttaa. See you. / Heli
ostin ihan vahingossa akvarellilehtiön ja akvarellitussit (vaimitälie). Ajattelin että sorhaan jotain pientä.
VastaaPoistaSitten huomasin että se rentouttaa, ja on selvästi minun välineeni enemmän kuin jokin muu.
Päätin että teen yhden jutun joka ilta.
Siitä oli tulossa mielenmaisemien paastopäiväkirja.
Yhteen kuvaan halusin lisätä puhuttelevan Raamatunkohdan.
Sitten lisäsin ihania kohtia kaikkiin niihin kuviin, jotka olin jo saanut aikaan.
Nyt minulla on paasto-/rukouspäiväkirja.
(kaukana noista ihanista joita sinä teen, mutta onpa kuitenkin, kun sille on yhtäkkiä tarvetta)
ihana kuulla, että olet löytänyt iloa värittämisestä
VastaaPoistaKevät 2020 ja viimeisimmät viikot ovat olleet siveltimilleni, jopa sormilleni aktiivisinta aikaa.... tehkäämme enemmän juuri sitä mistä nautimme! Ilokseni olen myös huomannut YHDESSÄ ulkoilevia perheitä enemmän kuin koskaan - ei niin huonoa aikaa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin!
VastaaPoista