Tipahdin taiteilijakriisiin. Luin Lisa Gongdonin oppaan "Art inc." oman bisneksen rakentamisesta. Rima lensi ilmaan ja hakee paikkaansa. Kirjassa oli oikein hyviä neuvoja töiden suunnittelusta, kuvaamisesta, resoluutioista, kontakteista, somesta ja markkinonnista. Havahduin ja helpotuin, koska olen valovuosien päässä ammattilaisuudesta enkä edes ole menossa siihen suuntaan.
Mutta mitä minä sitten oikein teen, se on kysymys.
Basically, minä kerron omaa tarinaani.
Värittäminen, maalaaminen ja kirjojen tekeminen on minulle elämäntapa, intohimo ja henkireikä. Ajattelen ja selvittelen elämääni maalaamisen ja kirjoittamisen avulla. Rukoilen Jumalaani värittämällä. (Tästä täytyy tehdä oma postaus; rukoilen kristittyjen Jumalaa, olen hiukan allergisoitunut "divine creative spirit" jutuille.) Yksinkertaisesti maalaaminen tuottaa minulle silkkaa iloa ja haltioitumista. Olen aina ollut käsillä tekijä. Minulla on käsityöläisen koulutus. Laji voi vielä vaihtua, mutta luultavasti olen tekijänainen elämäni ehtooseen saakka.
Sen verran ammatillisuutta minun tekemisissäni on, että pidän kursseja, opetan ja inspiroin muita. Siinä on kyllä ajatusta ja suunnitelmallisuutta. Opettaminen luo vaatimuksia. Riman korkeutta täytyy miettiä.
Ihana postaus! Elämän kohokohtia lieneekin, kun tunnistaa/tiedostaa itse omat mielenkiinnon kohteensa, löytää nille aikaa ja pääsee toteuttamaan/elämään elämäänsä mielenkiinnon kohteidensa kanssa. Niistä syntyy tunteet/mietteet....
VastaaPoistaSinä luot töilläsi iloa ja väriä myös ympärillesi.... näin kun niitä jaettuna pääsee katsomaan!! Kohden syksyn värejä (millaisina ne itsekullakin näyttäytyvät) kaikkea sellaista arkeesi, josta nautit!!