Päiväkirjoja on kirjoitettu maailman sivu. Kuvapäiväkirja avaa hiukan letkeämmän kanavan. Kaikkea ei tarvitse täsmällisesti sanoa ja ymmärtää, voi läiskiä väriä paperille musta-tuntuu-menetelmällä. Jälkeenpäin voi itsekin yrittää "lukea" omaa sivuaan, miltä se näyttää, mitä tuli sanottua.
Minä välillä hämmästyn sivujeni iloisuutta, vaikka muka olen suutuksissa tai masentuneena niitä tehnyt. Siinä sitä sitten pohtii, onko pää vai kädet totuudellisemmat. Toistaiseksi olen tälleen positiivisesti ajatellut, että elämänvirta sieltä puskee kaikesta arjen ahdistuksesta kuitenkin leikitellen läpi.
Väriliidut ja vesivärit ovat tosi käyttökelpoiset perusvälineet. Ihan ne Wennerströmin nappivärit, jotka muistatte koulusta, on riittävän hyvät. Väriliiduista suosittelen Caran d’achen Neocolor II akvarelliliituja. Liituja voi käyttää tavallisesti, mutta ne leviävät akvarellin tapaan vedellä. Väriä irtoaa hyvin ja saatavilla on monia värejä.
Hyvään paperiin kannattaa satsata. Vesivärit toimivat parhaiten tarpeeksi paksulla, laadukkaalla akvarellipaperilla. Jälki kertakaikkiaan on erilaista. Kaupoissa myydään luonnoskirjoja, joissa on paksumpaa paperia kuin muistikirjoissa. Ihan parasta, jos voi sitoa oman kirjan niistä papereista kuin haluaa.
Akryylivärejä on monenlaatuisia. Vähän riippuu minkälaista jälkeä haluaa. Akryylivärit eivät ole niin nokon nuukia, millaiselle paperille väriä käyttää, kunhan se on tarpeeksi paksua. Anarkistisimmillaan voi gessolla pohjustaa roskapostista maalausalustoja.
Hyvät materiaalit on hyviä. Kannattaa satsata hyvään paperiin, hyviin pensseleihin ja niin hyviin väreihin kuin rahat riittää. Tässä järjestyksessä. Silti mieluisat ja käyttökelpoiset värit ovat kovasti maku ja käsiala kysymyksiä.
Minä olen fiksoitunut kirjan muotoon, mutta saahan tätä tehdä irtolehdille, jolloin voi helposti valita mieleisensä paperin. Kirjaa on minusta mukavampi katsella ja siinä työt asettuvat luonnollisesti aikajärjestykseen. Kirjoissa näkyy prosessi ja omien taitojen kehittyminen. Paitsi että kukaan ei käske täyttämään kirjaa järjestyksessa ja sivu kerrallaan. Sivuja saa tehdä sinne tänne ja montaa sivua kerrallaan. Omiin kuviin voi palata ja lisätä niihin kerroksia jälkeenpäin.
Näissä sivuissa on käytetty vesivärejä ja kirjoittamista. Ei sitä välttämättä tarvi tämän enempää. Jos on tuttu skräppäyksen kanssa, löytää kaupasta vaikka mitä tilpehööriä, jota voisi lisätä näihin sivuihin. Ja on kauniita värillisiä papereita, joita voisi käyttää. Valmiit tuotteet voivat peittää oman persoonallisen tatsin. Kannattaa katsoa, minkälainen design tukee omaa ilmaisua. Joissakin papereissa on liian vahva kuva (vaikkapa sarjakuvahahmo), mutta toiset paperit ovat "hiljaisia" ja "joustavia" (pilkullinen paperi tai lehti aihe). Kun oikein rupeaa hifistelemään, niin maalaa tietysti itse ensin ne omat värilliset paperinsa, joita sitten silppuaa työnsä osaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti